Kategoriat
teemukuntoon yleinen

Täydellinen epäonnistuminen

Minun piti olla tänään elämäni kunnossa. Ja olenkin.
Huonoimmassa sellaisessa. Varttia vaille kolme iltapäivällä minun oli tarkoitus kuopia lähtöviivaa Paavo Nurmen patsaalla, varttia kevyempänä kuin olen. Luojan kiitos Helsinki City Marathon on peruttu, koska jos yrittäisin juosta sen nyt, en näkisi enää huomista. Elokuussa lanseeraamani, vauhdilla alkanut #teemukuntoon – itseni minimalisointiprojekti on virallisesti epäonnistunut täysin. Ensimmäinen kolmannes sujui hyvin, mutta siihen se sitten tyssäsi. Seuraa kootut selitykset, lähinnä itselleni.

Marraskuussa tiesin, että ollaan koko prosessin kriittisimmillä hetkillä, mutta en osannut varautua siihen, että marraskuukausia tulisikin neljä peräkkäin! Olen jo vuosia sitten diagnosoinut itselleni keskivaikean kaamosmasennuksen ja tällä kertaa se sitten iski täydellä voimalla. Tähän kun lisää Woltin rantautumisen vihdoin myös tänne periferiaan, oli katastrofin ainekset joka hetki muutaman klikkauksen päässä.

Ja kun marraskooma lopulta kevätauringon ensisäteiden myötä hellitti, ehdin iloita energisemmästä olosta, ja siitä, että syksyllä karistetuista kiloista vain puolet oli tullut takaisin, melkein kokonaisen viikon. Vaikka maailmanlopuntunnelmainen zombie apocalypse aiheutti itsessäni enimmäkseen jännityksen sekaista hilpeyttä, oli neljän seinän sisään lukittautumisella kuitenkin yllättävän tuhoisat vaikutukset ekstrovertin kevätpörriäisen sielunelämälle.

Kaikeksi onneksemme onnistuimme myös töissä tarttumaan poikkeustilanteen tarjoamaan bisnesmahdollisuuteen, minkä seurauksena meillä on poikkeusoloista huolimatta ollut poikkeuksellisen paljon töitä. Kun kollegani kaiken lisäksi joutui kuukausi sitten sairaslomalle (ei koronan vuoksi), olen saanut tehdä töitä melkein kahden edestä ja puhelimeni on soinut lähes tauotta. Tällaisten työpäivien jälkeen viisainta olisi ollut lähteä välittömästi ulos, mutta useimmiten olen kaatunut uupuneena suoraan päiväunille.

Ihmisellä on perinteisesti tapana yliarvioida pienten valintojen ja muutosten vaikutusta lyhyellä tähtäimellä ja aliarvioida niitä pitkässä juoksussa. Näin kävi jälleen kerran minullekin. Vaikka syksyllä kolme kuukautta uutta elämäntyyliä oli sujunut suhteellisen helposti, vanhoihin tottumuksiin oli helppo lipsahtaa yksi pieni valinta kerrallaan. Kun yksittäisiä juoksulenkin väliinjättämisiä, kotiinkuljetettuja pikaruokatilauksia, Netflixin äärellä pitkäksi venähtäneitä iltoja ja vielä yhden oluen avaamisia laitetaan peräkkäin riittävän monta, syntyy korkoa korolle -ilmiön vaikutuksesta totaalinen romahdus, johon verrattuna maailmanlaajuisen pandemian talousvaikutukset ovat vielä kevyttä.

Kaikki: peruttu

Yhdessä monista viruksen tavoin riehuvista karanteenimeemeistä kerrotaan William Shakespearen kirjoittaneen aikanaan ruttoeristyksessä Kuningas Learin. Oma kirjoittamiseni sen sijaan on ollut koronteenin aikana todella tuottamatonta. Etätöihin tottuneena kotitoimiston pito on onnistunut kyllä mainiosti, mutta kahdeksan tunnin läppärin äärellä istuskelun jälkeen on ollut lähes mahdotonta saada palautettua itsensä vielä illalla ruotuun ja kirjoitusmoodiin. Säännölliset ja terveelliset elämäntavat olisivat tietenkin auttaneet tässäkin asiassa, mutta ne ovat karanneet ulottumattomiini kilpaa karvapalloksi räjähtäneen castaway-lookini kanssa.

Koska kaikki suunnittelemani kesän kohokohdat: maratoonit, festivaalit ja kirjoitusresidenssi Vipp Shelterissä on peruttu, päätin poiketa myös minimalistisesta ostospolitiikastani, ja hankin Otavan kirjasäätiöltä saamallani apurahalla jo vuosia haaveilemani vinyylilevysoittimen sekä kymmenkunta lp-levyä. Tästä on sentään ollut kirjoittamisenkin kannalta hyötyä, koska yhden vinyylin puolikas toimii loistavana luonnollisena munakellona kirjoittamisen rytmittämiseksi. Tulee noustua säännöllisesti ylös puolen kääntöä varten, ja levyn vaihtuessa on luontevaa pitää vähän pidempi paussi. Kyllä tästä vielä kirja tehdään.

WIN = What Is Next

Tämän viikon maanantaiaamuna karvas totuus kuitenkin katsoi minua syvälle silmiin ja suoraan sieluun: vaaka näytti ensimmäistä kertaa elämässäni järkyttävää kolminumeroista lukemaa: 102,2 kg. Minulta pääsi melkein itku. Syömisestäni oli lähtenyt kontrolli täysin, enkä ole pystynyt juoksemaan moneen kuukauteen. Kuitenkin ehkä kevään ja tämän alkuperäisen tavoitepäivän läheisyyden ansiosta täydellinen lamaannukseni vaihtui vihdoinkin sisuuntumiseen. Nyt tämä perkele saa luvan loppua!

Vaikka en ole onnistunut toteuttamaan ketterän kehittämisen fail fast, fail forward -periaatetta, ainakin olen onnistunut feilaamaan maxilla. On aika asettaa uusi realistisempi tavoite ja ennen kaikkea etsiä keinot ja ne pienet valinnat sen toteuttamiseksi. Koska tämä vuosi on selvästi koronan vuoksi peruttu, on luontevaa siirtää myös omaa maaliviivaani vuodella eteenpäin.

Nyt olen jo muutaman päivän ajan onnistunut syömään terveellisesti ja kohtuullisesti, välttämään alkoholia sekä tekemään päivittäin vähintään tunnin mittaisen kävelylenkin, joten toivoa jälleen on. Ja vaakakin on palannut takaisin näyttämään neuvolalukemia. Tästä on kuitenkin vielä pitkä matka ensi vuoteen, joten toivokaamme, että onni, voima, sisu, kestävyys, karanteeni, luovuus, ilo, vimma, jumalat ja humalat ovat kanssamme.

Reilannu vaan taksilla
Ja ku feilannu ni sit feilannu maxilla

Ruger Hauer
Kategoriat
minimalismi

Miksi lasken tavaroita?

Muistan edelleen hyvin, kun törmäsin minimalismi-sanaan ensimmäisen kerran reilut kymmenen vuotta sitten Leo Babautan Zen Habits ja mnmlist -blogeissa. Ajatus kaikesta tarpeettomasta luopumisesta kolahti heti. Minusta oli myös todella kiinnostavaa perehtyä hänen listaansa kaikista omistamistaan asioista, joita oli muistaakseni alle 50. Leo oli itse saanut idean Dave Brunon sittemmin kirjaksikin päätyneestä 100 Thing Challengesta. Luvussa ei ollut mukana Leon kahdeksanhenkisen perheen muiden jäsenten omaisuutta eikä yhteisiä asioita kuten astioita, kirjoja tai huonekaluja. Innostuin itsekin laskemaan jo silloin kaikki henkilökohtaiset tavarani ja niitä oli hieman yli 100. Karsin joitakin vanhoja vaatteita ja muuta tarpeetonta, jotta pääsin tasalukuun. Muun perheen omaisuuteen en silloin koskenut.

Minimalistiksi ryhtymisen ja tavaroiden karsimisen myötä olen nyt itsekin laskenut koko omaisuuteni muutamaankin kertaan. En siksi, että kyseessä olisi kilpailu siitä, kuka omistaa vähiten. Enkä siksi, että voisin paukutella henkseleitä (sellaiset vielä omistan) omaisuuteni keskivertoa vähäisemmällä määrällä. Vaan yksinkertaisesti siksi, että minua kiinnostaa tavaran kertyminen ja itseni haastaminen sen vähentämiseksi. Päätin asettaa tavoitteekseni alle 500 omistettuun asiaan pääsemisen kesään mennessä.

Vaikka olen mielestäni luopunut kaikesta turhasta jo pian kolme vuotta sitten, huomaan edelleen jännästi jokaisella kierroksella törmääväni turhakkeiksi jääneisiin asioihin. Olen pitänytkin ohjenuoranani, että ellen ole käyttänyt jotakin vaatetta tai esinettä vuoteen, on minun aika laittaa se kiertoon tai hävittää kokonaan. Juuri tällä viikolla tajusin, etten ole tarvinnut silityslautaa ja -rautaa puoleentoista vuoteen, joten seuraavaksi luovun niistä. Jos joku tarvii hyvää noin 20 vuotta vanhaa silitysrautaa, niin tervetuloa noutamaan! Omistan kyllä edelleen yhden puvun kanssa pidettävän valkoisen kauluspaidan, joka vaatii silitystä. Mutta viereisessä korttelissa on pesula, jossa paidan pesetys ja silitys maksaa noin viisi euroa, joten voin tarvittaessa turvautua sen palveluihin, kun puvulle seuraavan kerran tulee käyttöä.

Olen itse ilmiselvästi melko numero-orientoitunut ihminen. Tavaroiden lisäksi lasken lukemiani kirjoja, juoksemiani kilometrejä, nukkumiani tunteja, tienaamiani euroja jne. Laskeminen ei ole minulle pakkomielteistä eikä stressaavaa, vaan mielenkiintoista ja innostavaa. En suinkaan oleta, että kaikkien ihmisten tai edes muiden minimalistien tulisi mitata elämäänsä samalla tavalla. Minusta on myös äärimmäisen hassua, jos joku minulle tuntematon kommentoija keskustelupalstalla tai Facebook-ryhmässä ahdistuu siitä, että minä satun laskemaan asioita. Älä stressaa! Jos se ei sinua kiinnosta, niin ohita olan kohautuksella.

Sinun ei ole pakko tehdä numeroistani numeroa

Ylläpidän omaisuuslistaustani ja lasken saapuvia/lähteviä tavaroita edelleen myös siksi, että minulta yhä säännöllisen epäsäännöllisesti kysytään mitä ja kuinka paljon omistan. Ja toisaalta saan usein palautetta, että listani on inspiroiva ja että se on kannustanut monia muitakin karsimaan turhaa ja luopumaan tarpeettomasta. Ja koska itsekin inspiroiduin minimalismista alun perin nimenomaan erilaisten omaisuuslistausten ja haasteiden kautta.

Haluatko sinäkin luopua turhasta ja vähentää omaisuutesi määrää? Koska marraskuiset säät edelleen jatkuvat, voit aivan hyvin näin helmikuussakin osallistua 30 päivän minimalismipeliin.

Kategoriat
yleinen

Vuoden mustin päivä

Marraskuu on musta
Perjantai on musta
Yö on musta
Päivä on musta
Maa on musta
Taivas on musta
Kahvi on musta
Sielu on musta
Musta on uusi musta.

Huomenna on jälleen edessä vuoden kuumin ostoshelvetti. Black Friday on tosin jo monella toimijalla päivittynyt koko viikon mittaiseksi kiirastuleksi. Tarjouskampanjat puskevat joka tuutista eikä niiltä voi välttyä, jos on missään tekemisissä ulkomaailman tai internetin kanssa. Tänä vuonna Suomeen rantautui myös ensimmäistä kertaa kiinalaisen verkkokauppajätti Alibaban masinoima Singles’ Day, joka on nykyään kokonaismyynnin arvoltaan maailman suurin sesonkipäivä. Joulut, juhannukset, halloweenit ja ystävänpäivät asiaankuuluvine kulutusjuhlallisuuksineen osoittavat, että nykyihminen Homo Consumericus siis kuluttaa ollakseen olemassa.

Valitettavan monelta tietoisempi kuluttaminen ja ilmastoahdistus unohtuvat tai pitävät ainakin lomapäivän tarjoushaukkailun ajan. Alennuksissahan ei tietysti sinänsä ole mitään vikaa, jos niiden vuoksi on mahdollista tehdä oikeasti tarpeellisia ja harkittuja hankintoja tavallista edullisemmin. Suurin osa kampanjahinnoista vastaa kuitenkin tarkasti tuotteiden tämän hetkistä arvoa eikä normaaliksi ilmoitettu hinta ole muuta kuin harkiten ankkuroitu vedätys, jotta kuluttaja ostaisi ”säästämällään” summalla lisäksi entistä enemmän jotakin täysin tarpeetonta.

On mielenkiintoista miten Suomessakin on avattu tänä vuonna toinen toistaan hulppeampia ostoskeskuksia ja rikottu myyntiennätyksiä, vaikka kivijalkakauppa monin paikoin jo rimpuilee pysyäkseen hengissä verkko-ostamisen jatkuvan kasvun myötä. Paytrailin Verkkokauppa Suomessa 2019 -raportin mukaan päivittäisiä ostoksiaan verkossa tekevien suomalaisten määrä on lisääntynyt yli 50 % viime vuodesta. Toisaalta moni verkossa aloittanut ketjukin avaa edelleen kivijalkaliikkeitä rakentaakseen monikanavaisuudella brändiään tukevammaksi.

Ostoskeskusten markkinointi pyörii entistä enemmän kokemuksellisuuden ja elämysten ympärillä. Urbaania kaupunkilaisuutta jäljitellään, mutta steriilin kliinisiä kauppakeskuksen käytäviä ympäröivät kaupat, ravintolat ja kahvilat tuntuvat usein enemmän autoliikkeiden eteisiltä kuin kaupungin sydämen sykkeeseen piiloutuneilta putiikeilta. On jännittävää nähdä minkälaisia post-apokalyptisiä yltiökulutuksen hautausmaita moderneista kauppakeskuksista kehittyy tulevaisuudessa, kun kulutustottumusten on pakko muuttua.

Samaan aikaan toisaalla
Vaikka Suomessa halpaketjujen myyntiennätykset paukkuvat ja ilmastodenialistien kannatus jatkaa käsittämätöntä nousuaan, on Euroopan parlamentti julistanut eilen globaalin ilmasto- ja ympäristöhätätilan selvällä äänienemmistöllä 429–225. Päätöslauselma ei tosin velvoita jäsenmaita mihinkään. Tavoitteena on kuitenkin pyrkiä vaikuttamaan komissioon niin, että ilmastohätätila huomioitaisiin kaikessa päätöksenteossa, jotta Eurooppa voisi olla hiilineutraali 2050.

Minimalistina jätän itse huomisen kulutusjuhlinnan väliin ja pyrin sen sijaan keskittymään kiitollisuuteen, tyytyväisyyten ja laatuaikaan läheisten kanssa. Onneksi vuoden pimein aika alkaa kohta väistyä, ja joulun keinovalot luovat loistettaan mustinpaankin sydämeen. Tästäkin marraskuusta on jälleen selvitty.

We’re goin’ down
And you can see it too
We’re goin’ down
And you know that we’re doomed
My dear we’re slow dancing in a burnin’ room

John Mayer