Minimalistin huijarisyndrooma

Tunnen oloni kotoisaksi istuessani kotikaupunkini ydinkeskustassa, sen kalleimman kerrostalon kymmenennen kerroksen kattoterassilla. Juon kuohuviiniä porealtaassa ja katselen auringonlaskua hyvässä seurassa. Grillissä tirisee, sauna on kuumana ja oluttakin on. Seuraavana päivänä matkustan eksklusiivisesti laivalla paremman väen festivaaleille saaristoon. Myöhemmin kesällä vietämme samaisella katolla ystäväni varpajaisia, juomme hyvää viskiä ja poltamme kalliit sikarit. Vuokraghetossa asuvaksi minimalistiksi elän kuin pahaisin hedonisti hifistelijä. Ja pidän siitä. Tekemäni omistamattomuuden valinnat mahdollistavat minulle juuri sellaisen elämän, josta olen aina haaveillut.

Nykyään, kun minimalismi ei enää ole minulle niinkään aktiivista toimintaa tai johonkin pyrkimistä, vaan jonkinlainen elämän tasainen pohjavire, poden toisinaan huijarisyndroomaa. Koska en ole koko ajan luopumassa jostakin, käymässä läpi kaappeja hylly hyllyltä tai vähentämässä omistamieni sukkien määrää, en saa enää suorittamisen tuomia kicksejä. Muutto viime joulun alla pienestä yksiöstä jälleen vähän isompaan kaksioon, sen mukanaan tuomat pakolliset (ja ei-niin-pakolliset) hankinnat, sekä vaatevaraston pieni päivitys viime vuoden ostamattomuuden jäljiltä ovat kaikki osaltaan lisänneet tunnetta siitä, etten ole enää oikea minimalisti.

Tämähän on sinällään ihan hölmöä, koska tyypillisimmässä ja ainakin minulle tutuimmassa minimalismin määritelmässä on kyse nimenomaan siitä, että karsii elämästään kaiken itselleen tarpeettoman niin, että voi keskittyä siihen, mikä juuri itselle on olennaista. Jatkuva karsiminen ja vähempään pyrkiminen ei siis ole päämäärä itsessään, vaan keino sinne pääsemiseksi. Tuo tavoite voi olla jokaisella minimalistillakin hyvin erilainen. Minulla se on mutkaton ja leppoisa elämä, jonka mukanaan tuomista pikkuasioista pyrin nauttimaan joka päivä.

Toisaalta minusta tuntuu myös siltä, että osa tekemistäni hankinnoista tai omistamistani asioista on oikeasti edelleen turhia. Minulla on esimerkiksi muutamia vaatteita, joita en ole käyttänyt varmaan vuoteen, mutta toisaalta ne ovat edelleen ihan hyväkuntoisia ja minulle sopiviakin, joten en ole halunnut heittää niitä pois vain hävittämisen ilosta. En tarvinnut aivan välttämättä uutta reppua, mutta vanha työkäyttöön edelleen täydellisesti sopiva Kånken osoittautui vähän liian pieneksi kesälomareissuille. Uusi isompi korvaa myös kaapissa tarpeettomana lojuneen lentolaukun sekä rikkoutuneen viikonloppukassin. Huijarisyndrooma saa minut kuitenkin miettimään, mistä vielä voisin luopua, jotta minimalismini olisi aidompaa.

Meillä oli jälleen heinäkuussa Helsingissä jo perinteeksi muodostunut minimalistimiitti, jossa joku kuvasi itseään ennen kaikkea sujuvalistiksi. Aivan mainio sana, joka kuvastaa myös omaa suhtautumistani arkeen ja siihen mikä on tarpeeksi! Minullekin olennaisempaa kuin se, että omistaa määrällisesti mahdollisimman vähän, on se, että elämä on sujuvaa ja arki rullaa kepeästi. Että en hukkaa aikaani materian paljouden tai sen liiallisen vähyyden vuoksi. En halua käyttää aikaa siivoamiseen ja tavaroiden järjestelyyn tai kunnossapitoon yhtään enempää kuin on välttämätöntä. Enkä toisaalta jätä hankkimatta oikeasti itselleni tarpeellisia asioita vain pitääkseni omistamieni tavaroiden määrän mahdollisimman pienenä. Tällä hetkellä harkitsen vakavasti leivänpaahtimen hankkimista ja toisaalta lähes tarpeettomaksi jääneestä blenderistä luopumista.

Podetko sinä huijarisyndroomaa minimalismin tai jonkin muun asian parissa?

Maksimalistin tunnustuksia

Suora isku vasten kasvoja. Siltä se tuntui, kun näin ensimmäisen kerran elokuvan Fight Club. Minulle jäi päällimmäisenä mieleen kertojan koti, jossa kaikki oli yhteensopivaa kuin suoraan Ikean kuvastosta. Vain hintalaput puuttuivat. Ensimmäinen ajatukseni oli, että juuri noin olen aina halunnut elää! Ja mietin millainen ruokailuryhmä parhaiten minua kuvastaisi ihmisenä. Muistan, että tykkäsin elokuvasta jo silloin. Tietenkin. Mutta minua harmitti sen tasapainoisen sisustuksen tuhoutuminen tulipalossa.

Olin elänyt lapsuuteni kahdeksankymmentäluvun juppiunelman varjossa. Rahaa oli tarjolla ja sehän piti kerätä pois. Perheemme koki nopean nousukauden sarjayrittäjyyden, omakotitalon, käteisellä ostettujen uusien autojen, ulkomaanmatkojen, laskettelureissujen, videoiden, stereoiden ja ensimmäisten matkapuhelinten symboloimana. Ja yhtä nopean alamäen. Sain nähdä läheltä yhdeksänkymmentäluvun lamavuodet pohjia myöten. Muistan, kuinka konkurssin ja velkasaneerauksen myötä meillä syötiin säilykelihakeittoa niin usein, että minua edelleen kuvottaa ajatuskin punaisista sikanauta-kimpaleista. Huonoja investointeja, huonoja valintoja. Asuntojen korot nousivat räjähdysmäisesti ja tilavasta omakotitalosta piti muuttaa takaisin vuokralle. Jäljelle jäi vain velkaa.

Hyvin vähän tästä teininä ymmärsin. Koskaan ei tarvinnut kuitenkaan nähdä nälkää enkä muista, että olisin ikinä kokenut varsinaista puutetta mistään. Isälläni oli taipumus tehdä rahaa, äidilläni käyttää sitä. Isällä oli tapana tinkiä aina ja kaikesta, kauppamies kun oli. Hän ei koskaan ymmärtänyt, miksi joku maksaisi merkkifarkuista yli satasen, kun niiden tekeminen vinkuintiassa maksoi muutaman hassun markan. Minua nolotti olla hänen kanssaan kaupassa. Äitini taas ei antanut rahalle mitään arvoa. Tai ainakaan osannut rajoittaa kulutustottumuksiaan. Tai siltä se ainakin minun näkökulmasta vaikutti. Kaikkea oli saatava, mieluiten heti. Taisin periä molempien huonot puolet. Olen aina ollut toivoton rahan käyttäjä.

Aloitin työurani, jos siitä sellaista sanaa edes voi käyttää, pienipalkkaisena pastorina. Rakastin työtäni, vihasin pennin venytystä. Se oli myös huono yhdistelmä kasvavan lapsiperheen pääasialliselle elättäjälle. Jotenkin kuitenkin pärjättiin. Välillä ei ollut varaa pitää autoa. Koska olin tehnyt katastrofaalisia autokauppoja. Välillä oli mahdollisuus jopa siihen omakotitalounelmaan. Pikkulapsiperheen arjen ja ruuhkavuosien keskellä törmäsin ajatukseen minimalismista. Että omistaisi vain sen mikä on täysin välttämätöntä. Ideologia soitti kelloja, koska elämässämme ei ollut mahdollisuutta muuhun. Laskin omat henkilökohtaiset tavarani. Niitä oli trendikkäästi satakunta. Ajattelin olevani minimalisti. Mutta todellisuudessa olin vain absolutistivaihetta elävä maksimalisti.

Kymmenen vuoden kitsastelun jälkeen löin hanskat tiskiin. Oli pakko ryhtyä oikeisiin töihin. Tai myyntihommiin. Vaikka olinkin aina ajatellut, että ei minusta ainakaan ikinä isäni kaltaista myyntimiestä tulisi. Sen kuitenkin osasin, kun olin vuosien ajan myynyt uskontoa. Muistan, kun vakuutusyhtiön myyntijohtaja kysyi minulta työhaastattelussa mitä ajattelen siitä, että myytävä tuote on melko abstrakti. Sanoin, että Jeesus oli vielä abstraktimpi, ja hyvin oli sekin käynyt kaupaksi. ”Paikka on teidän”, hän ojensi kätensä.

Yhtäkkiä tuloni kaksinkertaistuivat. Tuntui hetken siltä, että rahaa tuli oikeasti ovista ja ikkunoista. Ostin kaiken, mistä olin vuosia haaveillut. Uuden auton. Kalleimman television, mitä paikallisesta liikkeestä löytyi. Toisen uuden auton. Valkoiset nahkasohvat.

Tavoilleni uskollisesti päädyin pian jälleen toivottomiin autokauppoihin ja vaihdoin kaksi hyvää uudehkoa japanilaistamme yhteen vanhaan BMW:hen. Sen moottori hirtti kiinni ensimmäisillä kunnon pakkasilla. Oli kuulemma Etelä-Euroopan mallia. Mutta olin haaveillut sellaisesta pikkupojasta lähtien. Melkein kolmekymmentä vuotta. Ajattelin viimein olevani sen arvoinen. Vaimo oli eri mieltä. Laitettiin lusikat jakoon. Tai no minä otin Bemarin ja sen telkkarin, loput jätin hänelle ja lapsille.

Pidin pari välivuotta elämästä. Opiskelin, lomailin, seurustelin ja otin rennosti. Asuin maalla ystäväni kalustetussa omakotitalossa talonvahtina. Enkä omistanut juuri mitään. Pidin jälleen itseäni minimalistina. En edelleenkään ollut. Kahden vuoden chillailun jälkeen oli palattava jälleen töihin. Enkä osannut taaskaan hakeutua muualle kuin takaisin myymään. Ajoin bemarini paaluun ja päätin luopua autoilusta. Muutin myös vuokralle keskustaan turhan kalliiseen unelmakämppään. Rahaa alkoi jälleen virrata ja tuttuun tapaan annoin sen virrata pankkitilini läpi. Koska minulla ei ollut asunnossa muuta kuin patja, päätin ryhtyä sisustamaan. Jälleen vanhat tavat puskivat läpi ja halusin kaiken mulle heti. Mieluiten jo eilen. Rahaa paloi ja visa vinkui. Mikään ei riittänyt. Viihdyin elämässäni, mutta en tullut ostamalla sen onnellisemmaksi, mitä jo olin. Silti tein juuri niin kuin nuoruuteni Fight Clubin sankari. Ostin asioita joihin minulla ei ollut varaa. Rahalla jota en ollut vielä tienannut. Tehdäkseni vaikutuksen ihmisiin. Joista en edes pitänyt. Kunnes minusta tuli oman elämäni Tyler Durden ja päätin räjäyttää elämäntapani atomeiksi.

Minimalismipelin selviytyjät

Marraskuun 30 päivän #minimalismipeli on omalta osaltani pelattu ja hämmentävän pitkälle pysyin itsekin mukana. Päivä 19 jäi hieman vaiheeseen, mutta yhteensä hävitin 177 asiaa. Tähän lukuun sisältyy kyllä myös noin 60 postit-lappua.

Mitä sitten jäi jäljelle? Yhteensä 572 asiaa. Tässä listaus kaikesta, mitä omistan. Muistutan kuitenkin, ettei minimalismissa ole kysymys tavaroiden laskemisesta, vaan turhasta luopumisesta.

Olen laskenut parilliset asiat yhtenä esim. sukat ja kengät. Kiinteästi paikallaan olevat virta- ja muut johdot olen sisällyttänyt laitteisiin kuuluviksi, mutta laturit laskenut erikseen. Pinoittain laskin mm. lasten värikynät ja ponnarit sekä ruuvit ja nippusiteet. Tuotteen nimessä olevat linkit johtaa myyntisivuille, kuvauksessa olevat linkit omiin instagram-kuviini.

Huonekalut ja sisustus (44)

Vekottimet (31)

Vaatteet ja asusteet (80)

Kengät (10)

Muut tekstiilit (43)

  • 1 tuplaleveä peitto
  • 2 tyynyä
  • 3 aluslakanaa
  • 3 pussilakanaa
  • 6 tyynynliinaa
  • 3 lasten peittoa
  • 3 lasten tyynyä
  • 3 lasten pussilakanaa
  • 3 lasten tyynynliinaa
  • verhokappa
  • 6 pyyhettä
  • reissupyyhe bambua
  • 2 käsipyyhettä
  • 2 laudeliinaa
  • 4 keittiöpyyhettä

Keittiö (183)

  • Moccamaster kahvinkeitin
  • KitchenAid blenderi ja varakannu
  • Fiskars All Steel paistinpannu
  • Sarpaneva pata
  • Hario V60 Buono vesipannu
  • kaksi kattilaa
  • lasivuoka
  • 6 matalaa lautasta, 6 syvää lautasta, 6 leipälautasta, 6 jälkiruokakulhoa
  • 4 lasilautasta, 2 syvää lautasta
  • 6 juomalasia
  • 8 hillopurkkia(yms.) juomalaseina
  • 2 jalallista juomalasia
  • 8 mukia
  • 2 viskilasia
  • 2 kuohuviinilasia
  • 2 punaviinilasia
  • 2 valkoviinilasia
  • 8 haarukkaa, 6 veistä, 8 lusikkaa
  • 10 pikkulusikkaa
  • 10 paria syömäpuikkoja
  • 3 kauhaa
  • 3 lastaa
  • 2 keittiöpihdit
  • vispilä
  • 4 mittalusikkaa
  • korkkiruuvi, pullonavaaja, säilyketölkinavaaja
  • pizzapyörä
  • 4 keittiöveistä
  • sakset
  • juustohöylä
  • voiveitsi
  • 2 raastinta
  • lävikkö
  • 3 muovirasiaa
  • salaattikulho
  • muovikulho
  • 3 piparimuottia 140
  • jääpalamuotti
  • suppilo
  • alumiinifoliorulla, leivinpaperiarkkeja, kelmurulla, pakastepussirulla
  • teesihti
  • bambuvispilä ja -lusikka
  • kahvipurkki ja mittalusikka
  • suodatinpusseja
  • 8 vesipulloa (lähinnä koristeena)
  • 4 coasteria
  • viinipullo kaulimena
  • patalappu ja -kinnas
  • leikkuualusta
  • tiskiharja
  • tiskirätti
  • keittiösieni
  • astianpesuaine
  • paketillinen patapataa
  • laatikollinen astianpesukoneen tabletteja
  • esiliina

Hygienia (35)

  • suihkupesuaine
  • lasten shampoo ja hoitoaine
  • käsisaippua
  • hammasharja ja tahna
  • 3 lasten hammasharjaa ja 2 tahnaa
  • kasa ponnareita
  • partahöylä ja -vaahto
  • partakone ja laturi
  • trimmeri ja laturi
  • deodorantti ja edt
  • pumpulipuikkoja
  • kynsileikkurit
  • aurinkorasva, thaimaalainen tiikeribalsami, Bepanthen, liukuvoide
  • kuumemittari, laastareita, rakkolaastareita, puhdistusaine, kondomeita
  • särkylääkettä, Rennietä, monivitamiinitabletteja

Siivous ja pyykkäys (31)

Muuta (115)

  • Orbitkey 2.0 avainlenkki avaimineen
  • Bellroy korttilompakko kortteineen
  • 2 silmälasit
  • 2 aurinkolasit
  • 2 silmälasikoteloa
  • Re-Kånken mini reppu
  • Urban Kraft duffelilaukku
  • Matkalaukku/trolley
  • Pesupussi
  • Marimekko kangaskassi
  • 3 kangaspussia
  • State Bicycle Co. Montecore 2.0 fiksipyörä
  • pyörän lukko
  • pyörän pumppu
  • työkalupakki: vasara, 6 ruuvimeisseliä, 3 kiintoavainta, 3 kuusioavainta, rullamitta, jakoavain, sivuleikkurit, ilmastointiteippiä, nippusiteitä, ruuveja, puukko, taskulamppu
  • sytkäri
  • käsiraudat
  • käsipainot
  • foamroller
  • tennispallo
  • vastuskuminauha
  • vaaka
  • riippuva lokerikkohylly lasten vaatteille
  • 3 vakuumipussia lasten petivaatteille
  • 22 henkaria
  • lasten pallo
  • lasten värikynäpaketti
  • pino piirrustuspaperia
  • Monopoly-peli
  • Hiirenloukku-peli
  • Uno-kortit
  • 6 Field Notes muistivihkoa
  • 2 Moleskine muistikirjaa
  • kuulakärkikynä
  • 2 kuivamustekynää
  • 3 lyijykynää
  • 2 pakettia paristoja
  • pussillinen kumilenkkejä
  • teippirulla
  • lahjapaperirulla
  • lahjanarurulla
  • 9 muovitaskua papereille
  • nippu kirjekuoria
  • 4 korttia/kirjettä
  • valkoinen taustakangas