Kategoriat
teemukuntoon yleinen

Täydellinen epäonnistuminen

Minun piti olla tänään elämäni kunnossa. Ja olenkin.
Huonoimmassa sellaisessa. Varttia vaille kolme iltapäivällä minun oli tarkoitus kuopia lähtöviivaa Paavo Nurmen patsaalla, varttia kevyempänä kuin olen. Luojan kiitos Helsinki City Marathon on peruttu, koska jos yrittäisin juosta sen nyt, en näkisi enää huomista. Elokuussa lanseeraamani, vauhdilla alkanut #teemukuntoon – itseni minimalisointiprojekti on virallisesti epäonnistunut täysin. Ensimmäinen kolmannes sujui hyvin, mutta siihen se sitten tyssäsi. Seuraa kootut selitykset, lähinnä itselleni.

Marraskuussa tiesin, että ollaan koko prosessin kriittisimmillä hetkillä, mutta en osannut varautua siihen, että marraskuukausia tulisikin neljä peräkkäin! Olen jo vuosia sitten diagnosoinut itselleni keskivaikean kaamosmasennuksen ja tällä kertaa se sitten iski täydellä voimalla. Tähän kun lisää Woltin rantautumisen vihdoin myös tänne periferiaan, oli katastrofin ainekset joka hetki muutaman klikkauksen päässä.

Ja kun marraskooma lopulta kevätauringon ensisäteiden myötä hellitti, ehdin iloita energisemmästä olosta, ja siitä, että syksyllä karistetuista kiloista vain puolet oli tullut takaisin, melkein kokonaisen viikon. Vaikka maailmanlopuntunnelmainen zombie apocalypse aiheutti itsessäni enimmäkseen jännityksen sekaista hilpeyttä, oli neljän seinän sisään lukittautumisella kuitenkin yllättävän tuhoisat vaikutukset ekstrovertin kevätpörriäisen sielunelämälle.

Kaikeksi onneksemme onnistuimme myös töissä tarttumaan poikkeustilanteen tarjoamaan bisnesmahdollisuuteen, minkä seurauksena meillä on poikkeusoloista huolimatta ollut poikkeuksellisen paljon töitä. Kun kollegani kaiken lisäksi joutui kuukausi sitten sairaslomalle (ei koronan vuoksi), olen saanut tehdä töitä melkein kahden edestä ja puhelimeni on soinut lähes tauotta. Tällaisten työpäivien jälkeen viisainta olisi ollut lähteä välittömästi ulos, mutta useimmiten olen kaatunut uupuneena suoraan päiväunille.

Ihmisellä on perinteisesti tapana yliarvioida pienten valintojen ja muutosten vaikutusta lyhyellä tähtäimellä ja aliarvioida niitä pitkässä juoksussa. Näin kävi jälleen kerran minullekin. Vaikka syksyllä kolme kuukautta uutta elämäntyyliä oli sujunut suhteellisen helposti, vanhoihin tottumuksiin oli helppo lipsahtaa yksi pieni valinta kerrallaan. Kun yksittäisiä juoksulenkin väliinjättämisiä, kotiinkuljetettuja pikaruokatilauksia, Netflixin äärellä pitkäksi venähtäneitä iltoja ja vielä yhden oluen avaamisia laitetaan peräkkäin riittävän monta, syntyy korkoa korolle -ilmiön vaikutuksesta totaalinen romahdus, johon verrattuna maailmanlaajuisen pandemian talousvaikutukset ovat vielä kevyttä.

Kaikki: peruttu

Yhdessä monista viruksen tavoin riehuvista karanteenimeemeistä kerrotaan William Shakespearen kirjoittaneen aikanaan ruttoeristyksessä Kuningas Learin. Oma kirjoittamiseni sen sijaan on ollut koronteenin aikana todella tuottamatonta. Etätöihin tottuneena kotitoimiston pito on onnistunut kyllä mainiosti, mutta kahdeksan tunnin läppärin äärellä istuskelun jälkeen on ollut lähes mahdotonta saada palautettua itsensä vielä illalla ruotuun ja kirjoitusmoodiin. Säännölliset ja terveelliset elämäntavat olisivat tietenkin auttaneet tässäkin asiassa, mutta ne ovat karanneet ulottumattomiini kilpaa karvapalloksi räjähtäneen castaway-lookini kanssa.

Koska kaikki suunnittelemani kesän kohokohdat: maratoonit, festivaalit ja kirjoitusresidenssi Vipp Shelterissä on peruttu, päätin poiketa myös minimalistisesta ostospolitiikastani, ja hankin Otavan kirjasäätiöltä saamallani apurahalla jo vuosia haaveilemani vinyylilevysoittimen sekä kymmenkunta lp-levyä. Tästä on sentään ollut kirjoittamisenkin kannalta hyötyä, koska yhden vinyylin puolikas toimii loistavana luonnollisena munakellona kirjoittamisen rytmittämiseksi. Tulee noustua säännöllisesti ylös puolen kääntöä varten, ja levyn vaihtuessa on luontevaa pitää vähän pidempi paussi. Kyllä tästä vielä kirja tehdään.

WIN = What Is Next

Tämän viikon maanantaiaamuna karvas totuus kuitenkin katsoi minua syvälle silmiin ja suoraan sieluun: vaaka näytti ensimmäistä kertaa elämässäni järkyttävää kolminumeroista lukemaa: 102,2 kg. Minulta pääsi melkein itku. Syömisestäni oli lähtenyt kontrolli täysin, enkä ole pystynyt juoksemaan moneen kuukauteen. Kuitenkin ehkä kevään ja tämän alkuperäisen tavoitepäivän läheisyyden ansiosta täydellinen lamaannukseni vaihtui vihdoinkin sisuuntumiseen. Nyt tämä perkele saa luvan loppua!

Vaikka en ole onnistunut toteuttamaan ketterän kehittämisen fail fast, fail forward -periaatetta, ainakin olen onnistunut feilaamaan maxilla. On aika asettaa uusi realistisempi tavoite ja ennen kaikkea etsiä keinot ja ne pienet valinnat sen toteuttamiseksi. Koska tämä vuosi on selvästi koronan vuoksi peruttu, on luontevaa siirtää myös omaa maaliviivaani vuodella eteenpäin.

Nyt olen jo muutaman päivän ajan onnistunut syömään terveellisesti ja kohtuullisesti, välttämään alkoholia sekä tekemään päivittäin vähintään tunnin mittaisen kävelylenkin, joten toivoa jälleen on. Ja vaakakin on palannut takaisin näyttämään neuvolalukemia. Tästä on kuitenkin vielä pitkä matka ensi vuoteen, joten toivokaamme, että onni, voima, sisu, kestävyys, karanteeni, luovuus, ilo, vimma, jumalat ja humalat ovat kanssamme.

Reilannu vaan taksilla
Ja ku feilannu ni sit feilannu maxilla

Ruger Hauer
Kategoriat
yleinen

Seuraavaksi minimoin minut – #teemukuntoon

Astuin eilen kesäkauden jäljiltä vaa’alle ja totesin tuhonneeni itseni! Edelleen olen kuulemma neuvolassa punnittavaa mallia (99,4 kg), mutta aivan liian lähellä reunaa ”tosimiesten” puolelle. Olen reilun kahden minimalistivuoden aikana näköjään lähinnä investoinut itseeni ja hankkinut 25 lisäkiloa solakkaan varteeni. Niistä suurimman osan viimeisen vuoden sisällä. Vielä viime kesänä tähän aikaan olin edes jonkinlaisessa juoksukunnossa ja selvisin elämäni ensimmäisestä maratonista hengissä. Tuota pitkään haaveiltua saavutusta sekä samaan aikaan täyttyneitä pyöreitä vuosia onkin sitten tullut juhlistettua oikein urakalla. Tämä 40 v. taiteilijajuhlavuosi on onneksi ensi viikolla tulossa päätökseen. Nyt on aika ryhdistäytyä ja hankkia jälleen uusi elämä.

Omaisuuden ja ostamisen minimalisoinnin jälkeen on aika keskittyä epäterveellisten elintapojen nitistämiseen ja liikakilojen konmarittamiseen. Tavoitteenani on päästä eroon ylimääräisestä painolastista seuraavan 9 kk:n aikana. Olen siis raskaana ja odotusaikani päättyy, kun juoksen Helsinki City Maratonin 16.5.2020 alle 4,5 tuntiin. Tavoite on kova ja tulee vaatimaan rajua remonttia nykyisiin ruoka- ja ennen kaikkea juomatottumuksiini. Jatkuvasta tissuttelusta ja ravintolassa syömisestä on tullut iso osa elämääni, ja olenkin käyttänyt pelottavan paljon resursseja massakauteni toteutukseen. Uskon, että pelkästään arkioluesta luopuminen saa painoni tippumaan muutaman kilon melko nopeasti. Lähden edelleen mielelläni kanssasi yksille, mutta älä pahastu siitä, että juon kahvia tai teetä. Suon silti sinulle ölppäsi ilomielin.

Myös säännöllinen lenkkeily on saatava jälleen rullaamaan ja kunnolliset yöunet palautettava ohjelmaan. Kolmena päivänä viikossa saan sopivan annoksen hyötyliikuntaa, kun kävelen toimistolle ja takaisin yhteensä viitisen kilometriä. Etäpäivien aamuina tiistaisin ja torstaisin aion pakottaa itseni edes pienelle lenkille, jotta nekin päivät käynnistyvät hyvällä hapella. Keväällä on pystyttävä juoksemaan 40 km viikossa, mutta aloitan riittävän pienin askelin, etten polta pohkeitani tukkoon heti ensi metreiltä alkaen. Tähtäimessä on neljä lenkkiä viikossa, joista yksi on muita pidempi sunnuntaipitkis. Tässä vaiheessa kaikki yli 5 km on minulle pitkis, mutta keväällä uskon pystyväni jälleen 20 km taittamiseen alle kahdessa tunnissa.

Apple Watch saa toimia tsemppaajanani päivittäisten liikkumis-, liikunta- ja seisomistavoitteiden muodossa. Kun täytän tavoitteeni viikon jokaisena päivänä, se ehdottaa automaattisesti riman nostoa seuraavalle tasolle. Tällä ensimmäisellä viikolla liikuntatavoitteeni on 30 minuuttia päivässä ja liikkumisen kerryttämät kalorit vähintään 640. Olen onnistunut jo eilen ja tänään. Rima on naurettavan matalalla, mutta tarkoitus onkin pitää se niin alhaisena, ettei onnistumisen elämyksiltä voi välttyä.

Unen laatua mittaan Sleep Cycle:lla, joka seuraa puhelimen mikrofonin ja älykellon avulla liikkeitäni yön aikana, ja päättelee niiden perusteella miten syvässä unessa missäkin vaiheessa olen. Ei varmaan hirveän luotettava mittari, mutta antaa ainakin suuntaa. Tavoitteena on nukkua joka yö 7,5–8 tuntia, mikä tarkoittaa sitä, että nukkumaan on päästävä viimeistään 23.30. Joten jos saat minut kiinni somesta riekkumasta vielä puolen yön jälkeen, pyydän näyttämään ovea!

Ruokavalion osalta suosin lounassalaattia ja muutenkin hevi-painotteisempaa lautasmallia. Jo jatkuvan pizzojen ja hampurilaisten syönnin lopettaminen tulee merkitsemään paljon. Harkitsen myös pikkuhiljaa vegepohjaiseen ravitsemukseen siirtymistä kautta linjan. Lasten viikonloppuina olemmekin syöneet lähes lihattomasti jo puolen vuoden ajan.

Kaikenlaiset vinkit niin liikunnan kuin syömisenkin osalta ovat tervetulleita, mutta mihinkään varsinaisiin dieetteihin en aio sortua. Me kaikki tiedetään, että kestävä elämäntapamuutos on ainut joka toimii. Tämä on jo onnistunut kuluttamisen ja omistamisen kanssa, joten olen luottavainen myös itseni minimalisoinnin suhteen. Minulle on selvästi kaikkein helpointa onnistua hankkeissa, joista teen julkisia, joten siksi tämäkin ulostulo. Voit seurata rimpuiluani instastoryissa sekä twitterissä #teemukuntoon häsän takaa (creditsit siitä @kestinen).