#teemukuntoon: 1. kolmannes

Kolme kuukautta on kulunut siitä, kun päätin aloittaa vähän tervellisemmät elämäntavat ja liikakilojeni minimoinnin. Lähtöpainona oli 99,4 kg, joka oli minun ruumiinrakenteella todella paljon. Tavoitteena optimaalinen 75 kg ensi vuoden toukokuussa, jolloin on tarkoitus myös juosta Helsinki City Maraton alle 4,5 tuntiin, 25 kg kevyempänä kuin projektin alkaessa.

Ensimmäinen kolmannes on sujunut odotetun helposti. Lähes 11 kg on lähtenyt ja painonpudotuksen tavoitevauhdista on ollut hieman etumatkaakin. Olo on nyt jo älyttömän paljon kevyempi. On helpompi hengittää eikä polviin satu seisomaan noustessa. Lenkilläkin alkaa sykkeet pysyä järkevissä rajoissa. Olen tehnyt aika tarkkaan kolme hölkkää viikossa ja pyrkinyt muina päivinä kävelemään älykellon vaatiman arkiliikuntatavoitteen täyteen. Tosin kiihkeimmän alkuinnostuksen lopahdettua on välipäiviäkin tullut.

Ruokavalion osalta lounassalaattilinja on pitänyt erittäin hyvin ja muutenkin olen onnistunut keventämään aika mukavasti. Minkäänlaista totaalikieltäytymistä en ole harrastanut, joten välillä on vähän tullut herkkujakin syötyä/juotua, mutta melko tarkkaan kohtuuden rajoissa on pysytty. Lokakuussa kokeilin täysin lihatonta linjaa, mikä oli yllättävän helppoa, kun aika vähän enää muutenkaan on tullut lihaa syötyä. En silti kokopäiväkasvissyöjäksi taida olla ryhtymässä edelleenkään.

Näin marraskuussa pimeyden voimien kokoontuessa ihmistä vastaan ollaan tietysti projektin vaikeimmassa vaiheessa ja urakan synkimmillä kohtalonhetkillä. Elimistö huutaa iltaisin suklaata ja punaviiniä ja 12 tunnin talviunia joka aamu. Lenkillä räntä piiskaa naamaa ja on yhtä aikaa kylmä ja kuuma. Tuntuu ettei salaatti anna riitävästi energiaa, ja pizzankuvat pyörivät silmissä jatkuvasti. Nytkin joutuu melkein huijaamaan itsensä lenkille uuden soittolistan ja saunaan pääsyn toivossa. Täytyy vain koittaa pitää mielessä ikiaikaiset totuudet, että paino kyllä tippuu kunhan kuluttaa enemmän kuin syö, ja että kaikki liha tottelee kuria!

Se kuka leikkiin lähtee, se marraskuun kestäköön!

Ruger Hauer

Seuraavaksi minimoin minut – #teemukuntoon

Astuin eilen kesäkauden jäljiltä vaa’alle ja totesin tuhonneeni itseni! Edelleen olen kuulemma neuvolassa punnittavaa mallia (99,4 kg), mutta aivan liian lähellä reunaa ”tosimiesten” puolelle. Olen reilun kahden minimalistivuoden aikana näköjään lähinnä investoinut itseeni ja hankkinut 25 lisäkiloa solakkaan varteeni. Niistä suurimman osan viimeisen vuoden sisällä. Vielä viime kesänä tähän aikaan olin edes jonkinlaisessa juoksukunnossa ja selvisin elämäni ensimmäisestä maratonista hengissä. Tuota pitkään haaveiltua saavutusta sekä samaan aikaan täyttyneitä pyöreitä vuosia onkin sitten tullut juhlistettua oikein urakalla. Tämä 40 v. taiteilijajuhlavuosi on onneksi ensi viikolla tulossa päätökseen. Nyt on aika ryhdistäytyä ja hankkia jälleen uusi elämä.

Omaisuuden ja ostamisen minimalisoinnin jälkeen on aika keskittyä epäterveellisten elintapojen nitistämiseen ja liikakilojen konmarittamiseen. Tavoitteenani on päästä eroon ylimääräisestä painolastista seuraavan 9 kk:n aikana. Olen siis raskaana ja odotusaikani päättyy, kun juoksen Helsinki City Maratonin 16.5.2020 alle 4,5 tuntiin. Tavoite on kova ja tulee vaatimaan rajua remonttia nykyisiin ruoka- ja ennen kaikkea juomatottumuksiini. Jatkuvasta tissuttelusta ja ravintolassa syömisestä on tullut iso osa elämääni, ja olenkin käyttänyt pelottavan paljon resursseja massakauteni toteutukseen. Uskon, että pelkästään arkioluesta luopuminen saa painoni tippumaan muutaman kilon melko nopeasti. Lähden edelleen mielelläni kanssasi yksille, mutta älä pahastu siitä, että juon kahvia tai teetä. Suon silti sinulle ölppäsi ilomielin.

Myös säännöllinen lenkkeily on saatava jälleen rullaamaan ja kunnolliset yöunet palautettava ohjelmaan. Kolmena päivänä viikossa saan sopivan annoksen hyötyliikuntaa, kun kävelen toimistolle ja takaisin yhteensä viitisen kilometriä. Etäpäivien aamuina tiistaisin ja torstaisin aion pakottaa itseni edes pienelle lenkille, jotta nekin päivät käynnistyvät hyvällä hapella. Keväällä on pystyttävä juoksemaan 40 km viikossa, mutta aloitan riittävän pienin askelin, etten polta pohkeitani tukkoon heti ensi metreiltä alkaen. Tähtäimessä on neljä lenkkiä viikossa, joista yksi on muita pidempi sunnuntaipitkis. Tässä vaiheessa kaikki yli 5 km on minulle pitkis, mutta keväällä uskon pystyväni jälleen 20 km taittamiseen alle kahdessa tunnissa.

Apple Watch saa toimia tsemppaajanani päivittäisten liikkumis-, liikunta- ja seisomistavoitteiden muodossa. Kun täytän tavoitteeni viikon jokaisena päivänä, se ehdottaa automaattisesti riman nostoa seuraavalle tasolle. Tällä ensimmäisellä viikolla liikuntatavoitteeni on 30 minuuttia päivässä ja liikkumisen kerryttämät kalorit vähintään 640. Olen onnistunut jo eilen ja tänään. Rima on naurettavan matalalla, mutta tarkoitus onkin pitää se niin alhaisena, ettei onnistumisen elämyksiltä voi välttyä.

Unen laatua mittaan Sleep Cycle:lla, joka seuraa puhelimen mikrofonin ja älykellon avulla liikkeitäni yön aikana, ja päättelee niiden perusteella miten syvässä unessa missäkin vaiheessa olen. Ei varmaan hirveän luotettava mittari, mutta antaa ainakin suuntaa. Tavoitteena on nukkua joka yö 7,5–8 tuntia, mikä tarkoittaa sitä, että nukkumaan on päästävä viimeistään 23.30. Joten jos saat minut kiinni somesta riekkumasta vielä puolen yön jälkeen, pyydän näyttämään ovea!

Ruokavalion osalta suosin lounassalaattia ja muutenkin hevi-painotteisempaa lautasmallia. Jo jatkuvan pizzojen ja hampurilaisten syönnin lopettaminen tulee merkitsemään paljon. Harkitsen myös pikkuhiljaa vegepohjaiseen ravitsemukseen siirtymistä kautta linjan. Lasten viikonloppuina olemmekin syöneet lähes lihattomasti jo puolen vuoden ajan.

Kaikenlaiset vinkit niin liikunnan kuin syömisenkin osalta ovat tervetulleita, mutta mihinkään varsinaisiin dieetteihin en aio sortua. Me kaikki tiedetään, että kestävä elämäntapamuutos on ainut joka toimii. Tämä on jo onnistunut kuluttamisen ja omistamisen kanssa, joten olen luottavainen myös itseni minimalisoinnin suhteen. Minulle on selvästi kaikkein helpointa onnistua hankkeissa, joista teen julkisia, joten siksi tämäkin ulostulo. Voit seurata rimpuiluani instastoryissa sekä twitterissä #teemukuntoon häsän takaa (creditsit siitä @kestinen).

Minimalistin jouluvaellus

Ensimmäiset päivät New Yorkissa on tullut viiletettyä tukka putkella ympäri Manhattania ja lopulta tapaninpäivänä Brooklyniin. Onpahan ollut melko erilainen joulu. Toistaiseksi kaikki on sujunut lähes täydellisesti ja reissu on jo ylittänyt odotukset monta kertaa. Ja yli puolet on vielä jäljellä!

Saapumisiltana jännitti aika paljon ja ensimmäisen metromatkan aikana tuntui, kuin olisin kävellyt sisään tuttuun elokuvaan, jota en ole kuitenkaan vielä nähnyt. Enkä ollut ihan varma oliko kyseessä kauhuleffa vai draamakomedia. Coca-Cola maistui erilaiselta, mutta ihmiset olivat oikein ystävällisiä. Ensimmäinen yö Queensissa oli melko katkonainen. Edelleenkin olen selvästi eri aikavyöhykkeellä ja heräilen aamuöisin useasti, mutta onneksi olen hyvä nukahtamaan uudelleen. Pakko myöntää, että vaikka aluksi jopa vähän pelotti, meni se ohi kuitenkin viimeistään keskellä ruuhkaista Manhattania. Tajusin viihtyväni täällä erittäin hyvin.

Jouluaatto kului kaupungin ydintä ristiin rastiin ravaamalla ja pakollisia nähtävyyksiä [=korkeita rakennuksia] tsekkailemalla. Rokckefeller Centerillä oli hieman ruuhkaa joulukuusen ympärillä, mutta ei mitenkään aivan älyttömästi. Ainut pettymys oli Applen Fifth Avenuen kaupan remontti. Onneksi Grand Centralin myymälä oli aivan positiivinen yllätys. Sain erittäin ystävällistä palvelua, vaikka en ostanutkaan mitään. Sen verran joulushoppailin, että hankin Adidaksen lippulaivakaupasta uudet Ultra Boostit, koska vanhat olivat puhki sekä päältä että pohjasta. Majapaikkani oli parin korttelin päässä Times Squareltä mahtavassa vanhassa pienessä kerrostalossa. Muutaman paikallisen oluen maistoin ja söin keskiverron burgerin iltapalaksi Heartland Breweryssä, koska paremmat paikat sulkivatkin ovensa tavallista aikaisemmin. Aattoilta kului muutaman viskisiivun ja paikallisen Netfilixin joulushow-valikoiman parissa.

Joulupäivänä jonotin aamiaiselle Ellen’s Stardust Dineriin, jonka pannukakut olivat kyllä pettymys, mutta tarjoilijoiden lauluesitykset ihan tasokkaita. Suuri osa ravintoloista ja kaupoista oli suljettuna ja jäin vaille perinteistä parranajoa, josta olin haaveillut, mutta suuntaan The New York Shaving Companyyn uudelleen tulevana lauantaina. Sen sijaan kävin katselemassa Vapaudenpatsasta Battery Parkista ja tein pyhiinvaellusmatkan Carrie Bradshawn portaille. Nautin myös ensimmäisen ”kaupungin parhaista pizzoista” Bleecker Streetillä ja oli kyllä pakko todeta, että rima on melko korkealla. Omistaja oli itsekin sitä mieltä, että ”gotta agree.”

Pienen välikuoleman jälkeen suunnistin hyvissä ajoin Radio City Music Halliin kokemaan perinteisen Christmas Spectacular Starring the Rockettes -joulushown. Ensimmäistä kertaa väenpaljous ja ruuhka alkoivat hieman käydä iholle ja ihmiset tuntuivat pyörivän päämäärättömästi joka suuntaan. Itse tapahtuman jono eteni kuitenkin erittäin mutkattomasti ja pian sainkin jo skumppalasin kouraani. Tarjoilijatar tosin kysyi papereita, koska näytin kuulemma puolet nuoremmalta! Täytyy todeta, että illan aikana minimalistia vietiin maksimaalisella intensiteetillä kuin litran mittaa. Paikka oli upea ja esitykseen kuului iso orkesteri, nelisenkymmentä tanssijaa, kymmenkunta laulajaa, joulupukki, 3D-elokuvan pätkä, paljon valoa, väriä, ääntä ja konfettia sekä tietenkin eläviä lampaita ja kameleita.

Tapaninpäivänä suunnistin kohti Brooklyniä ja ylitin komean sillan kävellen. Agendalla oli jälleen ”kaupungin ja koko maan parasta” pizzaa enkä ollut ainut, joka oli saanut saman idean. Juliana’s on sillan kupeessa sijaitsevan perinteisen Grimaldi’sin viereen avattu legendaarisen Patsy Grimaldin näyttävä paluu pizzabisnekseen kymmenen vuotta edellisen myynnin jälkeen. Molempiin ravintoloihin oli kymmenien metrien jono, mutta pakko myöntää, että kannatti värjötellä reipas tunti ulkona. Pizza oli kerrassaan hämmentävän hyvää. Annan lopullisen tuomion kuitenkin vasta, kun olen maistanut vielä muutaman muunkin version.

Pizzailun jälkeen päätin kävellä Brooklynin halki majapaikkaan Bushwickiin. Se ei välttämättä ollut kaikkein hohdokkain ideani matkan varrella, mutta tulipa nähtyä satama-aluetta, vanhoja teollisuusrakennuksia sekä juutalaiskorttelit samalla reissulla. Olin tarkoituksella valinnut pariksi seuraavaksi yöksi vähän edullisemman majapaikan paikallisen aikuisrockarin vanhasta betoniloftista ja vaikka pieni alkujärkytys meinasi iskeä jo vähän väsähtäneeseen reissaajaan, oli kokemus juuri sitä mitä haettiin. Epämukavuusalueen reunalla nukuin pitkät yöunet ja valmistauduin koluamaan Brooklyniä hipsteritutkan alla. Rakennusta vastapäätä löytyi heti viehättävä City of Saints -kahvipaahtimo, jossa nautin ensimmäisen kupin joeta ja suunnistin kohti Williamsburgia. Second breakfast latte löytyi The Beanistä ja sitä siemaillessa naputtelin samalla ihan muina minimalisteina tämän bloggauksen ja kuvittelin sulautuvani paikallisten joukkoon. Läppäreitä naputellaan, viereisessä pöydässä ommellaan ja sitä seuraavassa piirretään. Kyllä kai näinkin voisi elää.