#teemukuntoon: 1. kolmannes

Kolme kuukautta on kulunut siitä, kun päätin aloittaa vähän tervellisemmät elämäntavat ja liikakilojeni minimoinnin. Lähtöpainona oli 99,4 kg, joka oli minun ruumiinrakenteella todella paljon. Tavoitteena optimaalinen 75 kg ensi vuoden toukokuussa, jolloin on tarkoitus myös juosta Helsinki City Maraton alle 4,5 tuntiin, 25 kg kevyempänä kuin projektin alkaessa.

Ensimmäinen kolmannes on sujunut odotetun helposti. Lähes 11 kg on lähtenyt ja painonpudotuksen tavoitevauhdista on ollut hieman etumatkaakin. Olo on nyt jo älyttömän paljon kevyempi. On helpompi hengittää eikä polviin satu seisomaan noustessa. Lenkilläkin alkaa sykkeet pysyä järkevissä rajoissa. Olen tehnyt aika tarkkaan kolme hölkkää viikossa ja pyrkinyt muina päivinä kävelemään älykellon vaatiman arkiliikuntatavoitteen täyteen. Tosin kiihkeimmän alkuinnostuksen lopahdettua on välipäiviäkin tullut.

Ruokavalion osalta lounassalaattilinja on pitänyt erittäin hyvin ja muutenkin olen onnistunut keventämään aika mukavasti. Minkäänlaista totaalikieltäytymistä en ole harrastanut, joten välillä on vähän tullut herkkujakin syötyä/juotua, mutta melko tarkkaan kohtuuden rajoissa on pysytty. Lokakuussa kokeilin täysin lihatonta linjaa, mikä oli yllättävän helppoa, kun aika vähän enää muutenkaan on tullut lihaa syötyä. En silti kokopäiväkasvissyöjäksi taida olla ryhtymässä edelleenkään.

Näin marraskuussa pimeyden voimien kokoontuessa ihmistä vastaan ollaan tietysti projektin vaikeimmassa vaiheessa ja urakan synkimmillä kohtalonhetkillä. Elimistö huutaa iltaisin suklaata ja punaviiniä ja 12 tunnin talviunia joka aamu. Lenkillä räntä piiskaa naamaa ja on yhtä aikaa kylmä ja kuuma. Tuntuu ettei salaatti anna riitävästi energiaa, ja pizzankuvat pyörivät silmissä jatkuvasti. Nytkin joutuu melkein huijaamaan itsensä lenkille uuden soittolistan ja saunaan pääsyn toivossa. Täytyy vain koittaa pitää mielessä ikiaikaiset totuudet, että paino kyllä tippuu kunhan kuluttaa enemmän kuin syö, ja että kaikki liha tottelee kuria!

Se kuka leikkiin lähtee, se marraskuun kestäköön!

Ruger Hauer

Seuraavaksi minimoin minut – #teemukuntoon

Astuin eilen kesäkauden jäljiltä vaa’alle ja totesin tuhonneeni itseni! Edelleen olen kuulemma neuvolassa punnittavaa mallia (99,4 kg), mutta aivan liian lähellä reunaa ”tosimiesten” puolelle. Olen reilun kahden minimalistivuoden aikana näköjään lähinnä investoinut itseeni ja hankkinut 25 lisäkiloa solakkaan varteeni. Niistä suurimman osan viimeisen vuoden sisällä. Vielä viime kesänä tähän aikaan olin edes jonkinlaisessa juoksukunnossa ja selvisin elämäni ensimmäisestä maratonista hengissä. Tuota pitkään haaveiltua saavutusta sekä samaan aikaan täyttyneitä pyöreitä vuosia onkin sitten tullut juhlistettua oikein urakalla. Tämä 40 v. taiteilijajuhlavuosi on onneksi ensi viikolla tulossa päätökseen. Nyt on aika ryhdistäytyä ja hankkia jälleen uusi elämä.

Omaisuuden ja ostamisen minimalisoinnin jälkeen on aika keskittyä epäterveellisten elintapojen nitistämiseen ja liikakilojen konmarittamiseen. Tavoitteenani on päästä eroon ylimääräisestä painolastista seuraavan 9 kk:n aikana. Olen siis raskaana ja odotusaikani päättyy, kun juoksen Helsinki City Maratonin 16.5.2020 alle 4,5 tuntiin. Tavoite on kova ja tulee vaatimaan rajua remonttia nykyisiin ruoka- ja ennen kaikkea juomatottumuksiini. Jatkuvasta tissuttelusta ja ravintolassa syömisestä on tullut iso osa elämääni, ja olenkin käyttänyt pelottavan paljon resursseja massakauteni toteutukseen. Uskon, että pelkästään arkioluesta luopuminen saa painoni tippumaan muutaman kilon melko nopeasti. Lähden edelleen mielelläni kanssasi yksille, mutta älä pahastu siitä, että juon kahvia tai teetä. Suon silti sinulle ölppäsi ilomielin.

Myös säännöllinen lenkkeily on saatava jälleen rullaamaan ja kunnolliset yöunet palautettava ohjelmaan. Kolmena päivänä viikossa saan sopivan annoksen hyötyliikuntaa, kun kävelen toimistolle ja takaisin yhteensä viitisen kilometriä. Etäpäivien aamuina tiistaisin ja torstaisin aion pakottaa itseni edes pienelle lenkille, jotta nekin päivät käynnistyvät hyvällä hapella. Keväällä on pystyttävä juoksemaan 40 km viikossa, mutta aloitan riittävän pienin askelin, etten polta pohkeitani tukkoon heti ensi metreiltä alkaen. Tähtäimessä on neljä lenkkiä viikossa, joista yksi on muita pidempi sunnuntaipitkis. Tässä vaiheessa kaikki yli 5 km on minulle pitkis, mutta keväällä uskon pystyväni jälleen 20 km taittamiseen alle kahdessa tunnissa.

Apple Watch saa toimia tsemppaajanani päivittäisten liikkumis-, liikunta- ja seisomistavoitteiden muodossa. Kun täytän tavoitteeni viikon jokaisena päivänä, se ehdottaa automaattisesti riman nostoa seuraavalle tasolle. Tällä ensimmäisellä viikolla liikuntatavoitteeni on 30 minuuttia päivässä ja liikkumisen kerryttämät kalorit vähintään 640. Olen onnistunut jo eilen ja tänään. Rima on naurettavan matalalla, mutta tarkoitus onkin pitää se niin alhaisena, ettei onnistumisen elämyksiltä voi välttyä.

Unen laatua mittaan Sleep Cycle:lla, joka seuraa puhelimen mikrofonin ja älykellon avulla liikkeitäni yön aikana, ja päättelee niiden perusteella miten syvässä unessa missäkin vaiheessa olen. Ei varmaan hirveän luotettava mittari, mutta antaa ainakin suuntaa. Tavoitteena on nukkua joka yö 7,5–8 tuntia, mikä tarkoittaa sitä, että nukkumaan on päästävä viimeistään 23.30. Joten jos saat minut kiinni somesta riekkumasta vielä puolen yön jälkeen, pyydän näyttämään ovea!

Ruokavalion osalta suosin lounassalaattia ja muutenkin hevi-painotteisempaa lautasmallia. Jo jatkuvan pizzojen ja hampurilaisten syönnin lopettaminen tulee merkitsemään paljon. Harkitsen myös pikkuhiljaa vegepohjaiseen ravitsemukseen siirtymistä kautta linjan. Lasten viikonloppuina olemmekin syöneet lähes lihattomasti jo puolen vuoden ajan.

Kaikenlaiset vinkit niin liikunnan kuin syömisenkin osalta ovat tervetulleita, mutta mihinkään varsinaisiin dieetteihin en aio sortua. Me kaikki tiedetään, että kestävä elämäntapamuutos on ainut joka toimii. Tämä on jo onnistunut kuluttamisen ja omistamisen kanssa, joten olen luottavainen myös itseni minimalisoinnin suhteen. Minulle on selvästi kaikkein helpointa onnistua hankkeissa, joista teen julkisia, joten siksi tämäkin ulostulo. Voit seurata rimpuiluani instastoryissa sekä twitterissä #teemukuntoon häsän takaa (creditsit siitä @kestinen).

Älä osta mitään -vuosi 2018

Hyvää tätä vuotta! Päätin rauhoittaa loppuvuoden lepäämiselle ja jätin viimeiset suunnittelemani blogitekstit ja videot tekemättä. Nyt jälleen uudella innolla uuteen vuoteen ja uusiin haasteisiin. Harjoittelin jo joulukuun ajan kahdeksan tunnin yöunien nukkumista ja onnistuin melko hyvin. Muutama yö tuli juhliessa valvottua, mutta aika hyvin sain otettua univelat takaisinkin. Jatkan samaan mallin tänä vuonna. Pyrin jo valmistautumaan tulevaan helvetinviikkoon ja menemään vielä tavallista aiemmin nukkumaan. Aikaistan myös aamuheräämistä pikku hiljaa 20 minuutilla joka päivä. Testasitko itse uudenvuodenlupauksia jo etukäteen? Miten onnistui?

Parempien yöunien lisäksi haastan itseni tänä vuonna juoksemaan jälleen enemmän. Ilmoittauduin elokuussa juostavalle ensimmäiselle maratonilleni ja aloitan valmistautumisen heti huomenna (mañana). Päätin myös kieltää itseltäni sokerin, roskaruoan ja muut herkut, koska niitä on jälleen syksyn mittaan tullut syötyä liiankin kanssa. Tänään vielä kävin Pietarsaaren Korv Göransin legendaarisella kebabilla, mutta huomisesta alkaen myös ruokavalion muutokset astuvat voimaan. Olen nyt ollut neljä kuukautta myös ilman alkoholia. Uudenvuoden yönä maistoin lusikallisen single malt -viskiä, mutta onneksi kyseessä oli sen verran heikompi yksilö, että totesin etten olisi menettänyt mitään, vaikka olisin jättänyt väliin. Alkoholitonta linjaa siis jatketaan ainakin elokuussa vietettäviin nelikymppisiini asti. Onko sinulla terveyteen tai liikuntaan liittyviä tavoitteita tälle vuodelle?

Edellisten lisäksi vielä ehkä kaikkein suurimpana haasteena päätin toteuttaa haaveilemani älä osta mitään -vuoden. Ostan tietenkin ruokaa ja muita pakollisia päivittäistavaroita, mutta en tee yhtäkään isompaa hankintaa tänä vuonna. Kuvastamme poiketen kyseessä eivät ole siis ostohousut, vaan perjantaina hankitut ainoat farkkuni, joilla aion pärjätä koko vuoden. Lähes kaikissa farkuissahan on nykyään elastaania, mikä tekee niistä mukavat jalassa, mutta myös omassa käytössäni kestämättömät. Kaikki viimeaikaiset farkkuni ovat kuluneet haaroista puhki reilussa puolessa vuodessa. Kerroin ongelmani paikallisen Carlingsin myyjälle, jolta sain muuten erittäin hyvää palvelua. Hän tarjosi ratkaisuksi mm. uudehkon Neuw-merkin käyttämää japanilaista denimiä, jonka pitäisi kestää paremmin. Näillä on siis tarkoitus selvitä vähintään koko vuodesta. Mikäli joku vaate tai muu välttämätön kuitenkin hajoaa, annan itselleni luvan korvata rikkinäisen ehjällä. Muuten ei shoppailulle ole tänä vuonna kalenterissani tilaa. Oletko kokeillut älä osta mitään -haastetta? Mikä sinulle oli siinä kaikkein vaikeinta?