Maksimalistin tunnustuksia

Suora isku vasten kasvoja. Siltä se tuntui, kun näin ensimmäisen kerran elokuvan Fight Club. Minulle jäi päällimmäisenä mieleen kertojan koti, jossa kaikki oli yhteensopivaa kuin suoraan Ikean kuvastosta. Vain hintalaput puuttuivat. Ensimmäinen ajatukseni oli, että juuri noin olen aina halunnut elää! Ja mietin millainen ruokailuryhmä parhaiten minua kuvastaisi ihmisenä. Muistan, että tykkäsin elokuvasta jo silloin. Tietenkin. Mutta minua harmitti sen tasapainoisen sisustuksen tuhoutuminen tulipalossa.

Olin elänyt lapsuuteni kahdeksankymmentäluvun juppiunelman varjossa. Rahaa oli tarjolla ja sehän piti kerätä pois. Perheemme koki nopean nousukauden sarjayrittäjyyden, omakotitalon, käteisellä ostettujen uusien autojen, ulkomaanmatkojen, laskettelureissujen, videoiden, stereoiden ja ensimmäisten matkapuhelinten symboloimana. Ja yhtä nopean alamäen. Sain nähdä läheltä yhdeksänkymmentäluvun lamavuodet pohjia myöten. Muistan, kuinka konkurssin ja velkasaneerauksen myötä meillä syötiin säilykelihakeittoa niin usein, että minua edelleen kuvottaa ajatuskin punaisista sikanauta-kimpaleista. Huonoja investointeja, huonoja valintoja. Asuntojen korot nousivat räjähdysmäisesti ja tilavasta omakotitalosta piti muuttaa takaisin vuokralle. Jäljelle jäi vain velkaa.

Hyvin vähän tästä teininä ymmärsin. Koskaan ei tarvinnut kuitenkaan nähdä nälkää enkä muista, että olisin ikinä kokenut varsinaista puutetta mistään. Isälläni oli taipumus tehdä rahaa, äidilläni käyttää sitä. Isällä oli tapana tinkiä aina ja kaikesta, kauppamies kun oli. Hän ei koskaan ymmärtänyt, miksi joku maksaisi merkkifarkuista yli satasen, kun niiden tekeminen vinkuintiassa maksoi muutaman hassun markan. Minua nolotti olla hänen kanssaan kaupassa. Äitini taas ei antanut rahalle mitään arvoa. Tai ainakaan osannut rajoittaa kulutustottumuksiaan. Tai siltä se ainakin minun näkökulmasta vaikutti. Kaikkea oli saatava, mieluiten heti. Taisin periä molempien huonot puolet. Olen aina ollut toivoton rahan käyttäjä.

Aloitin työurani, jos siitä sellaista sanaa edes voi käyttää, pienipalkkaisena pastorina. Rakastin työtäni, vihasin pennin venytystä. Se oli myös huono yhdistelmä kasvavan lapsiperheen pääasialliselle elättäjälle. Jotenkin kuitenkin pärjättiin. Välillä ei ollut varaa pitää autoa. Koska olin tehnyt katastrofaalisia autokauppoja. Välillä oli mahdollisuus jopa siihen omakotitalounelmaan. Pikkulapsiperheen arjen ja ruuhkavuosien keskellä törmäsin ajatukseen minimalismista. Että omistaisi vain sen mikä on täysin välttämätöntä. Ideologia soitti kelloja, koska elämässämme ei ollut mahdollisuutta muuhun. Laskin omat henkilökohtaiset tavarani. Niitä oli trendikkäästi satakunta. Ajattelin olevani minimalisti. Mutta todellisuudessa olin vain absolutistivaihetta elävä maksimalisti.

Kymmenen vuoden kitsastelun jälkeen löin hanskat tiskiin. Oli pakko ryhtyä oikeisiin töihin. Tai myyntihommiin. Vaikka olinkin aina ajatellut, että ei minusta ainakaan ikinä isäni kaltaista myyntimiestä tulisi. Sen kuitenkin osasin, kun olin vuosien ajan myynyt uskontoa. Muistan, kun vakuutusyhtiön myyntijohtaja kysyi minulta työhaastattelussa mitä ajattelen siitä, että myytävä tuote on melko abstrakti. Sanoin, että Jeesus oli vielä abstraktimpi, ja hyvin oli sekin käynyt kaupaksi. ”Paikka on teidän”, hän ojensi kätensä.

Yhtäkkiä tuloni kaksinkertaistuivat. Tuntui hetken siltä, että rahaa tuli oikeasti ovista ja ikkunoista. Ostin kaiken, mistä olin vuosia haaveillut. Uuden auton. Kalleimman television, mitä paikallisesta liikkeestä löytyi. Toisen uuden auton. Valkoiset nahkasohvat.

Tavoilleni uskollisesti päädyin pian jälleen toivottomiin autokauppoihin ja vaihdoin kaksi hyvää uudehkoa japanilaistamme yhteen vanhaan BMW:hen. Sen moottori hirtti kiinni ensimmäisillä kunnon pakkasilla. Oli kuulemma Etelä-Euroopan mallia. Mutta olin haaveillut sellaisesta pikkupojasta lähtien. Melkein kolmekymmentä vuotta. Ajattelin viimein olevani sen arvoinen. Vaimo oli eri mieltä. Laitettiin lusikat jakoon. Tai no minä otin Bemarin ja sen telkkarin, loput jätin hänelle ja lapsille.

Pidin pari välivuotta elämästä. Opiskelin, lomailin, seurustelin ja otin rennosti. Asuin maalla ystäväni kalustetussa omakotitalossa talonvahtina. Enkä omistanut juuri mitään. Pidin jälleen itseäni minimalistina. En edelleenkään ollut. Kahden vuoden chillailun jälkeen oli palattava jälleen töihin. Enkä osannut taaskaan hakeutua muualle kuin takaisin myymään. Ajoin bemarini paaluun ja päätin luopua autoilusta. Muutin myös vuokralle keskustaan turhan kalliiseen unelmakämppään. Rahaa alkoi jälleen virrata ja tuttuun tapaan annoin sen virrata pankkitilini läpi. Koska minulla ei ollut asunnossa muuta kuin patja, päätin ryhtyä sisustamaan. Jälleen vanhat tavat puskivat läpi ja halusin kaiken mulle heti. Mieluiten jo eilen. Rahaa paloi ja visa vinkui. Mikään ei riittänyt. Viihdyin elämässäni, mutta en tullut ostamalla sen onnellisemmaksi, mitä jo olin. Silti tein juuri niin kuin nuoruuteni Fight Clubin sankari. Ostin asioita joihin minulla ei ollut varaa. Rahalla jota en ollut vielä tienannut. Tehdäkseni vaikutuksen ihmisiin. Joista en edes pitänyt. Kunnes minusta tuli oman elämäni Tyler Durden ja päätin räjäyttää elämäntapani atomeiksi.

Minimalismipelin selviytyjät

Marraskuun 30 päivän #minimalismipeli on omalta osaltani pelattu ja hämmentävän pitkälle pysyin itsekin mukana. Päivä 19 jäi hieman vaiheeseen, mutta yhteensä hävitin 177 asiaa. Tähän lukuun sisältyy kyllä myös noin 60 postit-lappua.

Mitä sitten jäi jäljelle? Yhteensä 572 asiaa. Tässä listaus kaikesta, mitä omistan. Muistutan kuitenkin, ettei minimalismissa ole kysymys tavaroiden laskemisesta, vaan turhasta luopumisesta.

Olen laskenut parilliset asiat yhtenä esim. sukat ja kengät. Kiinteästi paikallaan olevat virta- ja muut johdot olen sisällyttänyt laitteisiin kuuluviksi, mutta laturit laskenut erikseen. Pinoittain laskin mm. lasten värikynät ja ponnarit sekä ruuvit ja nippusiteet. Tuotteen nimessä olevat linkit johtaa myyntisivuille, kuvauksessa olevat linkit omiin instagram-kuviini.

Huonekalut ja sisustus (44)

Vekottimet (31)

Vaatteet ja asusteet (80)

Kengät (10)

Muut tekstiilit (43)

  • 1 tuplaleveä peitto
  • 2 tyynyä
  • 3 aluslakanaa
  • 3 pussilakanaa
  • 6 tyynynliinaa
  • 3 lasten peittoa
  • 3 lasten tyynyä
  • 3 lasten pussilakanaa
  • 3 lasten tyynynliinaa
  • verhokappa
  • 6 pyyhettä
  • reissupyyhe bambua
  • 2 käsipyyhettä
  • 2 laudeliinaa
  • 4 keittiöpyyhettä

Keittiö (183)

  • Moccamaster kahvinkeitin
  • KitchenAid blenderi ja varakannu
  • Fiskars All Steel paistinpannu
  • Sarpaneva pata
  • Hario V60 Buono vesipannu
  • kaksi kattilaa
  • lasivuoka
  • 6 matalaa lautasta, 6 syvää lautasta, 6 leipälautasta, 6 jälkiruokakulhoa
  • 4 lasilautasta, 2 syvää lautasta
  • 6 juomalasia
  • 8 hillopurkkia(yms.) juomalaseina
  • 2 jalallista juomalasia
  • 8 mukia
  • 2 viskilasia
  • 2 kuohuviinilasia
  • 2 punaviinilasia
  • 2 valkoviinilasia
  • 8 haarukkaa, 6 veistä, 8 lusikkaa
  • 10 pikkulusikkaa
  • 10 paria syömäpuikkoja
  • 3 kauhaa
  • 3 lastaa
  • 2 keittiöpihdit
  • vispilä
  • 4 mittalusikkaa
  • korkkiruuvi, pullonavaaja, säilyketölkinavaaja
  • pizzapyörä
  • 4 keittiöveistä
  • sakset
  • juustohöylä
  • voiveitsi
  • 2 raastinta
  • lävikkö
  • 3 muovirasiaa
  • salaattikulho
  • muovikulho
  • 3 piparimuottia 140
  • jääpalamuotti
  • suppilo
  • alumiinifoliorulla, leivinpaperiarkkeja, kelmurulla, pakastepussirulla
  • teesihti
  • bambuvispilä ja -lusikka
  • kahvipurkki ja mittalusikka
  • suodatinpusseja
  • 8 vesipulloa (lähinnä koristeena)
  • 4 coasteria
  • viinipullo kaulimena
  • patalappu ja -kinnas
  • leikkuualusta
  • tiskiharja
  • tiskirätti
  • keittiösieni
  • astianpesuaine
  • paketillinen patapataa
  • laatikollinen astianpesukoneen tabletteja
  • esiliina

Hygienia (35)

  • suihkupesuaine
  • lasten shampoo ja hoitoaine
  • käsisaippua
  • hammasharja ja tahna
  • 3 lasten hammasharjaa ja 2 tahnaa
  • kasa ponnareita
  • partahöylä ja -vaahto
  • partakone ja laturi
  • trimmeri ja laturi
  • deodorantti ja edt
  • pumpulipuikkoja
  • kynsileikkurit
  • aurinkorasva, thaimaalainen tiikeribalsami, Bepanthen, liukuvoide
  • kuumemittari, laastareita, rakkolaastareita, puhdistusaine, kondomeita
  • särkylääkettä, Rennietä, monivitamiinitabletteja

Siivous ja pyykkäys (31)

Muuta (115)

  • Orbitkey 2.0 avainlenkki avaimineen
  • Bellroy korttilompakko kortteineen
  • 2 silmälasit
  • 2 aurinkolasit
  • 2 silmälasikoteloa
  • Re-Kånken mini reppu
  • Urban Kraft duffelilaukku
  • Matkalaukku/trolley
  • Pesupussi
  • Marimekko kangaskassi
  • 3 kangaspussia
  • State Bicycle Co. Montecore 2.0 fiksipyörä
  • pyörän lukko
  • pyörän pumppu
  • työkalupakki: vasara, 6 ruuvimeisseliä, 3 kiintoavainta, 3 kuusioavainta, rullamitta, jakoavain, sivuleikkurit, ilmastointiteippiä, nippusiteitä, ruuveja, puukko, taskulamppu
  • sytkäri
  • käsiraudat
  • käsipainot
  • foamroller
  • tennispallo
  • vastuskuminauha
  • vaaka
  • riippuva lokerikkohylly lasten vaatteille
  • 3 vakuumipussia lasten petivaatteille
  • 22 henkaria
  • lasten pallo
  • lasten värikynäpaketti
  • pino piirrustuspaperia
  • Monopoly-peli
  • Hiirenloukku-peli
  • Uno-kortit
  • 6 Field Notes muistivihkoa
  • 2 Moleskine muistikirjaa
  • kuulakärkikynä
  • 2 kuivamustekynää
  • 3 lyijykynää
  • 2 pakettia paristoja
  • pussillinen kumilenkkejä
  • teippirulla
  • lahjapaperirulla
  • lahjanarurulla
  • 9 muovitaskua papereille
  • nippu kirjekuoria
  • 4 korttia/kirjettä
  • valkoinen taustakangas

Minimalistin lahjat

Sekä omat että kolmen tyttäreni syntymäpäivät osuvat melko lähekkäin pitkin syksyä. Juhlaputki huipentui jälleen isänpäivään ja eilen vietettyihin kuopuksen synttärijuhliin. Ilmoitin lapsille jo hyvissä ajoin kesällä, että isältä ei sitten enää jatkossa saa turhaa tavaraa lahjaksi, vaikka se olisi kuinka kivaa ja ihanaa. Nugettien ensimmäinen reaktio näytti olevan kevyehkö järkytys ja pettymyskin. Nuorimmainen ilmeisesti kuvitteli, ettei iskältä saa enää lahjoja ollenkaan. Pienillä tarkennuksilla kaikki kuitenkin toipuivat shokista ja jäivät jännittämään, mitä voi antaa lahjaksi ellei anna tavaraa.

Tottahan tytöt alkavat olla jo sen ikäisiä, että ovat saaneet kavereiltakin lahjaksi aika paljon esim. elokuvalippuja ja lahjakortteja vaatekauppoihin tai kahviloihin. En halunnut kuitenkaan lähteä fast fashion (tai food) -ketjuja kannattamaan, joten täytyi keksiä jotakin muuta. Esikoinen saikin minulta lahjakortin laserpeli Megazoneen, jonka huomasin ilokseni löytäneen vihdoin tiensä myös tänne perähikiälle kaikkien vuosien odottelun jälkeen. Keskimmäisen syntymäpäiväjuhlat järjestettiin samaisessa paikassa, joten hän sai lahjakortin hohtokeilaukseen. Nuorin neideistä saa puolestaan lahjakortin Duudsonit Activity Parkiin.

Tottahan tyttäret halusivat myös lahjoa minua isänpäivän merkeissä ja odotinkin mielenkiinnolla, että mitähän muikkelit keksivät. Täysin minimalistiselle linjalle he eivät olleet lähteneet, mutta lahjat olivat silti hyvinkin osuvia. Vanhin tytär oli hankkinut parvekkeelle ihanan lyhdyn ja siihen kynttilän. Sikäli sopivaa, että jo keväällä tähän asuntoon muuttaessani olin ajatellut, että parvekkeelle pitäisi saada sellainen viimeistään synkkenevien syysiltojen iloksi. Mielestäni en ole tästä lasten kanssa koskaan puhunut, joten kymmenen pistettä oikeasti tarpeellisen ja iloa tuottavan lahjan keksijälle.

Nuorempien siskojen hankkimat suklaat ja joulukoristeet synnyttivät myös riemua, varsinkin kun lupasivat ottaa mukaan oman minikuusen, kun tulevat luokseni joulunviettoon. Saadaan sitten ripustaa tontut siihen. Suklaat on kyllä jo syöty. Erityisesti kolahti keskimmäisen askartelema Minion-tuoppi, jonka sisältä paljastui Haisuli vaapukkamehuvarkaissa -kynttilä. Pohdin jo, että onko tässä jokin piiloviesti isin saunajuomiin liittyen, mutta kätyri koristikin kuulemma ”kahvimukia”.

Kaikkien itsetekemät kortit olivat kovasti tekijöidensä näköisiä ja niihin oli panostettu aikaa ja ajatusta. Koskettavat sanat ja hersyvä huumori laittoi #superisi:n alahuulen väpättämään ja roskan silmään. Sen lisäksi, että tyttäreni ovat kauniita, ovat he myös herkkiä ja nokkelia. Selvästi isäänsä tulleet. Olen ottanut sellaisen säilytyslinjan, että pidän aina jokaisen lapsen viimeksi antaman kortin tallessa siihen saakka, kunnes mahdollisesti saan seuraavan. Tämän pidemmäksi aikaa en ala vanhoja askarteluita hilloamaan, mutta kuvat otan tietysti muistoksi. Joku saattaa pitää minua tunteettomana, mutta minulle muistot eivät ole tavaroissa vaan sydämessä.

Seuraavaksi pitäisi keksiä jokaiselle lapselle sopivat aineettomat joululahjat. Onko ideoita? Millaisia lahjoja sinä olet antanut ihmisille, joilla on jo lähes kaikkea, ja jotka eivät oikeasti tarvitse enää mitään lisää?